Willkommen auf den Seiten des Auswärtigen Amts

Eläke ja elossaolotodistus

Iäkäs pariskunta kävelyllä

Seniorit, © colourbox.com

19.01.2022 - Artikkelit

Eläkkeensaajan elossaolotodistus 

Useissa tapauksissa Suomessa asuvilla Saksasta saatavan eläkkeen jatkumiseksi elossaolotodistusta ei usein tarvita, sillä Saksan eläkevakuutus saa tarvittavat tiedot Suomen viranomaisilta. Näin ollen elossaolotodistus tulee näyttää vain sitä pyydettäessä. Jos elossaolotodistuksen vahvistaminen tulee kyseeseen, tähän tulee saada viranomaisen, esimerkiksi eläkevakuutuksen, kuten Ilmarisen, vahvistus. Saksan viranomaiset eivät hyväksy suurlähetystön tai Saksan kunniakonsulin vahvistusta. Eläkettä koskevissa asioissa viranomaisille tulee todistaa henkillisyys joko passilla tai henkilöllisyystodistuksella. Jos tämä ei ole henkilökohtaisista syistä, kuten terveyssyistä mahdollista, asiassa tulee kääntyä suurlähetystön puoleen. Lisätietoja saksaksi verkkosivuilta: .
Julkiselle eläkevakuutukselle ja vahingonkorvausviranomaiselle toimitettavat elossaolotodistukset myönnetään veloituksetta.
Yksityiselle eläkevakuutusyhtiölle toimittevasta elossaolotodistuksesta veloitetaan 34,07 euroa. Ajanvaraus suurlähetystöön täällä

Eläketulon verotus 
Perustietoa eläketulon verotuksesta Saksan ja Suomen välillä 19. helmikuuta 2016 tehdyn sopimuksen mukaisesti kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 

Saksan ja Suomen välillä 19. helmikuuta 2016 tehty kaksinkertaista verotusta koskeva sopimus on monimutkaisen neuvottelu- ja yhteensovittamisprosessin tulos. Neuvotteluissa sopimusosapuolet  Saksa ja Suomi pyrkivät sovittamaan etunsa yhteen kummankin maan veropoliittisten periaatteiden pohjalta. 
Vero-oikeutta ei ole vielä yhdenmukaistettu Euroopan unionissa.
Yksittäinen jäsenvaltio on vastuussa tuloverotuksen kriteerien määrittämisestä.
Valtioiden rajat ylittävissä asioissa tästä voi yksittäistapauksissa aiheutua asianosaiselle heikennyksiä verorasituksen suhteen etenkin, jos kahden valtion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan. Tältä ei valitettavasti voi välttyä, koska Euroopassa valtioiden välinen vero-oikeus ei ole toistaiseksi yhtenäistetty.
Saksan ja Suomen välillä 5. heinäkuuta 1979 kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen (DBA-FIN 1979) 18 artiklan 2 momentin 1 lauseen mukaan Saksalla oli tähän asti suhteessa Suomeen oikeus verottaa lakisääteisen sosiaalivakuutuksen perusteella maksettuja tuloja. Tähän lukeutuvat Saksan eläkevakuutuksen maksamat eläkkeet. Saksa sovelsi verotusoikeuttaan noudattaen rajoitetun verovelvollisuuden periaatetta. Kaksinkertainen verotus ei toteutunut, koska sosiaalivakuutuksen perusteella maksettua eläkettä sai verottaa ainoastaan Saksa, kun taas Suomi vapautti Saksasta saadut eläketulot suomalaisesta verosta (DBA-FIN 1979, 18 artikla, 2 momentti).
Vuoden 1979 sopimuksen uudistaminen oli välttämätöntä, sillä kunkin valtion talous ja vero-oikeus ovat kehittyneet. Tämän vuoksi Saksa ja Suomi allekirjoittivat 19. helmikuuta 2016 uuden kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen (DBA-FIN 2016). Uusi sopimus on laadittu rakenteeltaan ja vaikutukseltaan OECD:n mallisopimuksen mukaiseksi ja vastaa sisällöltään pääpiirteissän Saksan sopimuspolitiikkaa. Sopimuksen uudistamisesta aiheutui muutoksia muun muassa virkamieseläkkeisiin ja muihin eläkkeisiin. Uuden sopimuksen mukaan kaikkia eläkkeitä koskee sopimuksen 17 artiklan (DBA-FIN 2016) mukaan niin sanottu jaettu verotusoikeus.Tämä tarkoittaa, että Saksa lähdevaltiona ja Suomi asuinvaltiona ovat oikeutettuja soveltamaan vero-oikeutta. Verotuksen kriteerit määräytyvät kulloisen valtion kansallisten säädösten mukaisesti. Kaksinkertainen verotus voidaan välttää siten, että Suomi 21 artiklan 2 momentin a) kohdan (DBA-FIN 2016) mukaan myöntää suomalaisesta verosta Saksassa maksetun veron suuruisen vähennyksen. 
Vastuu henkilöä tai perhettä koskevien vähennysoikeuksien ottamisesta huomioon on asuinvaltiolla (tässä: Suomi), jonka tulee verotuslainsäädäntönsä puitteissa huolehtia kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä ja mahdollisesti muiden vähennysten myöntämisestä perustoimeentulon varmistamiseksi. 

sivun alkuun