Willkommen auf den Seiten des Auswärtigen Amts
Tunnusmerkki vapaudelle ja tyranniaa vastaan
Rautaristi Eurofighterin kyljessä osana Air Policing Baltikum vahvistusta, jossa valvotaan Baltian maiden ilmatilaa., © Bundeswehr/Jane Schmidt
Rautaristi 65 vuotta – Vapauden puolesta ja tyranniaa vastaan
Rautaristi Saksan puolustusvoimien ajoneuvotunnuksena täyttää 65 vuotta. Mistä se onkaan peräisin ja millaisia merkityksiä se kantaa?
Koruton rautaristi oli jokaisen ansaittavissa, mikä oli aikanaan epätavallista ©julkinen
Kun vuonna 2005 tyypin F-4F Phantom suihkukoneet turvasivat ensi kertaa Baltian maiden ilmatilaa, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset saattoivat luottaa näihin mustalla ristillä varustettuihuin lentokoneisiin. Luottamus ulottuu kauas menneisyyteen, ja Saksan kansallisväritystä mustaa, punaista ja kultaista pidetään sekä Baltiassa että muualla maailmassa positiivisena tunnusmerkkinä.
Rautaristi Eurofighterin kyljessä osana Air Policing Baltikum vahvistusta, jossa valvotaan Baltian maiden ilmatilaa. ©Bundeswehr/Jane Schmidt
Ilmavoimat etusijalla
1.10.2021 on kulunut 65 vuotta, kun silloinen Saksan liittotasavallan presidentti Theodor Heuss virallisti rautaristin Saksan puolustusvoimain maa- ja ilma-ajoneuvojen tunnukseksi. Rautaristin alkuperä, merkitys ja kiista ovat tarkastelun arvoisia asioita. Vaikka presidentti antoi luvan käyttää rautaristiä maa- ja ilma-ajoneuvojen tunnuksena, virallisesti tunnus otettiin käyttöön vasta lokakuun ensimmäisenä päivänä. Tuolloinen puolustusministeri Theodor Anton Blank oli jo kuusi päivää aiemmin hyväksynyt ilmavoimien ensimmäiset lentokoneet, joiden kyljessä rautaristi komeili. Liittokanslerin Konrad Adenauerin kerrotaan paheksuneen tätä, koska ilma-alukset otettiin käyttöön ennen tunnuksen virallistamista. Blank kuitenkin tiesi, että hyväksyvä päätös rautarististä tehtäisiin kaikesta huolimatta. Ennenaikaisesta käyttöönotosta ei lopulta koitunut seurauksia.
Saksan puolustusministeri Theodor Blank ensimmäisten 101 vapaaehtoisen sotilaan nimittämistilaisuudessa Länsi-Saksan pääkaupungissa Bonnissa 12.11.1955. Rautaristi komeili taustalla, vaikka sitä ei vielä ollut otettu virallisesti käyttöön. © Bundeswehr/Munker
„Miksi emme käytä kansallisvärejämme…“
Hallitus päätti istunnossaan 27.9.1956 rautaristin käytöstä, ja presidentti Heuss virallisti päätöksen 1.10.1956. Puolustusministeri valtuutettiin panemaan täytäntöön määräyksen mukaiset toimet. Päätös on voimassa vielä nykyäänkin, ja rautaristin ulkoasua ei sovi muuttaa sen tunnusmerkityksen takia – ei edes erityisten lakkaus- tai pinnoitekäsittelyjen vuoksi.
Kabinettikeskustelut aiheuttivat päättäjillä monensuuntaista päiden pudistelua. 27.9.1956 istunnon pöytäkirjan mukaan liittokanslerin kansliapäällikkö Hans Globken vastusti rautaristiä. Globken ilmoitti ymmärtämättömyytensä, miksi Saksan puolustuvoimat toivovat hanakasti rautaristiä, kun kaikilla muilla Natoon kuuluvilla valtioilla on käytössä kansallisväreistä kolmesta sisäkkäästä renkaasta muodostuva tunnus.
Saksalaisen ritarikunnan ritarit kantoivat mustaa ristiä, joka on ollut Schinkelin hahmotteleman rautaristin inspiraation lähteenä. ©Julkinen
Rautaristin juuret Baltiassa
Miksi juuri rautaristi valikoitui Saksan puolustusvoimien tunnukseksi? Rautaristi symboloi vapaudenkaipuuta, tasa-arvoa ja urheutta. Lisäksi se edustaa kristillistä maailmankuvaa ja kristillisiä arvoja. Rautaristin historia on saksalaisen ritarikunnan ajalta (1230–1525 jKr.) ja se ulottui maantieteellisesti nykyiseen Baltiaan. Rautaristiin liittyy myös henkilökohtaisempi mielessäpitämisen arvoinen historiikki.
Tunnustuksen saattoi saada kuka vain sotilasarvosta riippumatta. Rautaristi myönnettiin ensi kertaa 1813. ©Julkinen
Jokaisen kunniamerkki
Harvemmin muistetaan rautaristin yhteyttä Preussin Kuningatar Luiseen, joka menehtyi keuhkotautiin ollessaa vain 34-vuotias. Luisea pidetiin sydänten kuningattarena niin kuin prinsessa Dianaa 1990-luvulla. Luisen varhaisen kuoleman arveltiin johtuneen sielun tuskasta ja Ranskan keisari Napoleonin hyökkäyksen aiheuttamasta nöyryytyksestä. Kuningatar Luisen mies kuningas Friedrich Wilhelm III loi vaimonsa uhrautuneisuuden muistolle 10.3.1813 kunniamerkin, joka yhä vaikuttaa rautaristin symboliikassa. Entisessä Preussissa vain upseereille saatettiin myöntää kunniamerkki. Korkein kunnianosoitus oli Mustan kotkan ritarikunnan merkki, joka voitiin myöntää vain aatelissuvun jäsenille. Kunniamerkkiä Pour le Mérite kantoivat elinikäisenä kunnianosoituksena vain ritarikunnan edustajat. Rautaristin saamisen edellytykset olivat toisenlaiset, sillä sen saattoi ansaita kuka tahansa asemasta ja sotilasarvosta riippumatta.
Yksinkertaisen koruton
Kuningas loi symbolista luonnoksen, ja toteutuksesta vastasi Karl Friedrich Schinkel. Symboli oli hopeareunuksinen valurautaristi, jossa oli kohokuviona vuosiluku 1813. Keskellä komeili tammenlehvä Friedrich Wilhem III:n nimikirjaimilla varustettu kruunu. Taidehistorioitsija Philip Demandt totesi kunniamerkistä, että yksinkertainen, rautainen risti antoi Friedrich Wilhelm III:n surulle kiistattoman muodon. Surusta syntyi kansallinen kultti. Kunniamerkin muoto ja materiaali tekivät siitä yhden maailman merkittävimmistä sotilasmerkeistä. Rauta säästi niukkuuden aikana jalometalleja ja osaltaan mahdollisti taloudellisesti vapautussodan Ranskaa vastaan. Tästä muotoutui eräänlainen varainkeruun iskulause Kaiken kultani vaihdan rautaan.
Ihmisen kokoista rautaristiä suunniteltiin koristamaan Brandeburgin porttia. ©Julkinen
Preussista yleissaksalaiseksi symboliksi
Rauta symboloi rautaista tahtoa ja risti sotatoimia Napolenia vastaan. Vaikka Friedrich Wilhelm III halusi ristin vain vapaussodan aikaiseksi kunniamerkiksi, se otettiin urheuden ja palveluksessa ansioitumisen merkiksi sodissa ensi kerran 1870 ja uudelleen vuonna 1914. Ajan kuluessa rautarististä oli tullut yleissaksalainen sotilassymboli Saksan ja Ranskan sodan 1870–1871 lopulla.
Rautaristi omitaan
Preussilaisten rautaristin mainetta kansallisena symbolina hyödynsivät myös natsit, jotka loivat rististä oman versionsa. Vuodesta 1935 alkaen ja erityisesti toisen maailmansodan aluettua natsit käyttivät sitä omien sotavoimiensa lipussa. Symboli oli näkyvästi esillä hakaristisymbolin rinnalla, ja tästä syystä rautaristi yhdistettiin vahvasti Saksan käymiin hävityssotiin 1939–1945.
Airbus A400M lentämässä muodostelmassa Eurofighterin ja ECR-Tornadon kanssa. Alusten tunnisteena oli musta risti. ©Bundeswehr/Stefan Petersen
Pitkä perinne vie voiton
Natsien vaikutus peitti rautaristin alkuperäisen merkityksen alleen. Kuitenkin Kuningas Friedrich Wilhelm III:n perintö ja rautaristin alkuperäinen perustamisajatus veivät voiton taistelussa sen merkityksestä: Rautaristi ei suinkaan edusta militarismia ja hallitsevan luokan hirmuvaltaa, vaan se ilmaisee oikeutusta aseelliselle vastarinnalle sortoa ja hirmuvaltaa vastaan sekä kansan velvollisuutta ja valmiutta puolustaa omaa vapautta ja oikeuksia.
Saksan puolustusvoimien ohjeessa vuodelta 2018 sanotaan, että perinteet tarvitsevat symboleja, merkkejä ja seremonioita. Ne luovat osaltaan kuvaa puolustusvoimista yhteiskunnassa. Useimmiten symbolit ovat muodostuneet pitkän ajan kuluessa ja ne edustavatkin historiallisia konteksteja, joissa ne ovat syntyneet tai johon ne liitetään. Rautaristin tarinassa ajatus ilmenee erityisen selvästi.
Perinteet tarvitsevat symboleja, merkkejä ja seremonioita. Rautaristi koristaa sankarihautaa Pohjois-Afganissa kaatuneiden muistoksi hiljaisuuden metsän muistoalueella Potsdamissa.
Alkuperäinen artikkeli: Thomas Skiba