Willkommen auf den Seiten des Auswärtigen Amts
Saksan ulkoministeri Annalena Baerbockin puhe YK:n hätäyleiskokouksessa Ukrainan tilanteesta
Saksan ulkoministeri Annalena Baerbockin puhe YK:n hätäyleiskokouksessa Ukrainan tilanteesta, © Florian Gaertner/photothek.de
Pari päivää sitten syntyi pieni tyttö Kiovan metroasemalla. Kuulin, että hän sai nimekseen Mia. Mian perheen täytyi etsiä suojaa – niin kuin miljoonien muidenkin ukrainalaisten ympäri Ukrainaa. Suojaa pommeilta, ohjuksilta, panssareilta ja granaateilta. He elävät pelossa, he elävät kivussa. Sota pakottaa heidät olemaan erossa rakkaimmistaan. Koska Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Uskon, että tämänpäiväisessä äänestyksessä on kyse Miasta. Kyse on lastemme tulevaisuudesta. Kyse on tulevaisuudesta, jonka voimme määritellä itse. Seison edessänne maani ulkoministerinä mutta myös saksalaisena, jolla oli uskomaton etuoikeus kasvaa Euroopassa turvassa rauhanaikana. Toisen maailmansodan jälkeen, natsi-Saksan aloittaman karmean sodan jälkeen 76 vuotta sitten perustettiin Yhdistyneet kansakunnat vaalimaan rauhaa ja turvaa. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin, kuten se on kirjattu peruskirjaan „varjelemaan tulevia sukupolvia sodan vitsaukselta“. Tällä tarkoitetaan minun mutta myös Mian sukupolvea. YK:n periaatteet luovat puitteet rauhallemme: järjestykselle, joka perustuu yhteisiin sääntöihin, kansainväliseen oikeuteen, yhteistyöhön ja konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen. Venäjä on hyökännyt raa'asti tätä vastaan. Siksi sota ei koske vain Ukrainaa eikä vain Eurooppaa vaan meitä kaikkia. Venäjän sota merkitsee uutta aikakautta. Olemme risteyksessä. Eilisen varmuus ei enää päde. Olemme joutuneet kohtaamaan uuden todellisuuden, jota kukaan meistä ei valinnut. Elämme todellisuudessa, johon presidentti Putin meidät pakotti. Venäjän sota on hyökkäyssota. Sodan perusteena ovat pahamaineiset valheet, joita tänään Venäjän ulkoministeri Lavrov toisteli YK:n ihmisoikeusneuvostossa. He sanovat, että kyse on itsepuolustuksesta. Mutta koko maailma on nähnyt, miten he ovat kuukausien ajan keränneet joukkojaan aloittaakseen iskun. He sanovat, että Venäjä suojelee venäjänkielisiä ihmisiä aggressiolta. Mutta tänään koko maailma näkee, miten he pommittavat venäjänkielisten ukrainalaisten koteja Harkovassa. He sanovat, että Venäjä lähettää rauhanjoukkoja. Mutta heidän panssarinsa eivät tuo vettä, eivät vauvojen ruokaa, eivätkä rauhaa. Ne tuovat kuolemaa ja tuhoa. Ja tosiasiassa he hyväksikäyttävät valtaansa pysyvänä jäsenenä turvallisuusneuvostossa. Herra Lavrov, voitte huijata itseänne. Mutta meitä Te ette huijaa. Ette huijaa kansojamme. Ette myöskään huijaa omaa kansaanne. Venäjän sota merkitsee uutta todellisuutta. Meidän jokaisen on tehtävä ratkaiseva ja vastuullinen päätös ja valittava puolemme. Korviimme kantautuu huhuja – myös tästä salista –, että afrikkalaistaustaisia Ukrainasta pakenevia syrjitään EU:n rajalla. Vierailin tänään aamupäivästä Puolassa. Olen Puolan ja Ranskan kollegani kanssa yhtämieltä siitä, että jokaiselle pakevenalle on annettava suojaa tämän kansalaisuudesta, alkuperästä tai ihonväristä riippumatta. Olemme päättäneet tukea Ukrainaa sotilaallisesti – jotta he voivat peruskirjamme 51 artiklan mukaan puolustautua hyökkääjää vastaan. Saksa on täysin tietoinen historiallisesta vastuustaan. Siksi olemme sitoutuneet diplomatiaan niin nyt kuin tulevaisuudessa ja etsimme aina rauhanomaisia ratkaisuja. Mutta jos rauhanomaista järjestystämme vastaan hyökätään, meidän on kohdattava uusi todellisuus. Meidän on toimittava vastuullisesti. Ja siksi meidän on tänään puolustettava yhtenäisesti rauhaa! Kun viime päivinä keskustelin puhelimessa kollegojeni kanssa ympäri maailman, kuulin heidän sanovan: „Haluatte meiltä tukea Euroopalle. Mutta tuitteko te menneisyydessä meitä?“ Haluaisin selvästi ja rehellisesti sanoa, että ymmärrän teitä. Me ymmärrämme teitä. Uskon todella, että meidän pitäisi aina olla valmiita kyseenalaistamaan omat tekomme ja aiemmat sitoumuksemme maailmassa. Olen siihen valmis. Mutta nyt kyse on nykyhetkestä; perheistä, jotka etsivät suojaa metroasemilta, koska heidän kotejaan pommitetaan. Kyse on ukrainalaisten elämästä ja kuolemasta. Euroopan turvallisuus on koetuksella, niin kuin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjakin on. Lähes jokaisella täällä edustetulla maalla on suurempi ja voimakkaampi naapuri. Kyse on meistä kaikista, hyvät naiset ja herrat. Ja siksi kehotankin Teitä kaikkia yhtenäisesti seisomaan rauhaan puolesta ja äänestämään esitetyn päätöslauselman puolesta. Piispa Desmond Tutu sanoi kerran: „Jos epäoikeudenmukaisessa tilanteessa käyttäytyy puolueettomasti, silloin asettuu sortajan puolelle.“ Tänään meidän kaikkien on valittava. Rauhan ja aggression väliltä. Oikeudenmukaisuuden ja vahvimman tahdon väliltä. Toiminan ja poiskatsomisen väliltä. Kun lähdemme äänestyksen jälkeen kotiin, istumme kaikki pöydän ääreen lastemme, kumppaniemme, ystäviemme ja perheidemme kanssa. Ja silloin jokaisen meistä on katsottava heitä silmiin ja kerrottava, mitä me olemme päättäneet. |