Willkommen auf den Seiten des Auswärtigen Amts
Suurlähetystön toimi- ja edustustilat
Residenssin puutarha, © Saksan suurlähetystö Helsinki
Saksan liittotasavallan suurlähetystön tilat ovat sijainneet 1.7.1993 alkaen Helsingin Kuusisaaressa. Saarella oli alun perin vain muutama huvila. Nykyisen suurlähetystön tontilla ollut huvila kuului Krogiuksen yrittäjäsuvulle.
Saksan silloinen asunto-, kaupunki- ja rakennusministeri allekirjoitti rakennussuunnitelman vuonna 1983. Vuosina 1985–1986 34 saksalaista ja suomalaista arkkitehtia osallistui suunnittelukilpailuun, jossa suurlähetystölle suunniteltiin toimistotilat sekä suurlähettilään residenssi. Kilpailusta valittiin 6 parasta, joista toisella luonnoskierroksella voittajaksi selvisi suomalainen arkkitehti Juha Leiviskä. Leiviskän luonnos sopeutuu rakennusta ja tonttia ympäröivään luontoon ja sen erilaisiin muotoihin erityisen hyvin.
Kun tarvittavat geotekniset tutkimukset oli saatu valmiiksi, rakennuslupa oli vuonna 1989 saatu ja tarvittavat tarvikkeet valmiiksi hankittu, alkoivat rakennustyöt 15.2.1991. Suurlähettiläs Hans Peter Bazing, rakennusvalvonnan päällikkö Barbara Jakubeit ja Saksan ulkoasiainministeriön edustaja Horst Palenberg valoivat suurlähetystörakennuksen ensimmäiset perustukset 31.5.1991. Perusrakenteiden valmistumista juhlittiin 8.5.1992. Toimistotilat otettiin käyttöön vain kahden vuoden ja neljän kuukauden rakennusajan jälkeen kesäkuussa 1993 ja residenssi oli muuttovalmis elokuussa 1993.
Tontti ja rakennus
Saksan suurlähetystön tontilla aiemmin ollut Krogiuksen suvulle kuulunut huvila oli ennen suurlähetystön rakentamista jouduttu purkamaan. Saksan liittotasavalta osti tontin vuonna 1981.
Suuren, puuvaltaisen tontin muodosta tunnistaa vieläkin sen alun perin neliosaisen puutarhan. Tämä rakenne haluttiin säilyttää, ja tontti jaettiinkin suurlähetystön tarpeisiin sopivasti sisääntulo- ja oleskelualueeksi sekä kasvimaaksi ja puutarhaksi.
rkkitehti Juha Leiviskä erotti suurlähetystön toimistotilat ja suurlähettilään residenssin ja loi siten rakennuskompleksin, joka sopeutuu ympäristöönsä muotoineen, katoksineen ja terasseineen. Rakennuksen ulkokuoressa käytetty vaalea, saksalaista alkuperää oleva luonnonkivi vahvistaa vaikutelmaa luontoon mukautumisesta.
Pihapiiri
Toimistotilojen ja residenssin etualalla on kahteen jakautunut, aidattu sisäänajoväylä. Etupihan kautta pääsee toimistotilojen ja residenssin välissä sijaitsevaan välipihaan. Tämä pienempi piha yhdistää toimistotilat ja residenssin toisiinsa sekä muodostaa keskittymän rakennusten välille.
Tontilla aiemmin olleeseen huvilaan kuulunut puutarha ja vaahteroiden ja mäntyjen ympäröimä silloinen kasvimaa muodostavat nykyään residenssin ulkotilat. Katetut terassit tarjoavatkin vierailijoille oivan mahdollisuuden nauttia lämpimästä kesäpäivästä ympäröivän luonnon ja upeiden maisemien äärellä.
Puutarhaa koristaa kölniläisen taiteilijan Edgar Gutbubin kaksiosainen veistos. Veistos yhdistää suorakaiteen ja kolmion muodot toisiinsa. Punaisesta, pääosin hiotusta graniitista tehty veistos tuo näkyväksi geometristen perusmuotojen yhteistyön.Gutbubin veistoksen lähistöllä puutarhassa on lisäksi 3,30 metriä korkea, müncheniläisen kuvanveistäjä Leo Kornbrustin teos, joka on tehty tummasta Impala-graniitista. Teoksen sivut on hiottu hienoksi, mikä korostaa teoksen samettista väriä. Veistoksen terävät muodot muodostavat vastakohdan hienoksi hiotuille sivuille ja ympäröivän puutarhan muodoille.
Toimistotilat
Toimistotilat, samoin kuin residenssi, on suunniteltu vastaamaan käyttäjiensä tarpeisiin. Työhuoneiden ja odotus- sekä oleskelutilojen ikkunoista avautuvat upeat näkymät ympäröivään luontoon. Erilaiset kulmaukset, käytävien vaihteleva leveys ja miellyttävä valaistus elävöittävät pitkiä käytäviä eikä pelkkään pimeyteen johtavia umpikujia ole. Tämä kaikki takaa mukavat työolosuhteet.
Taideteostenkin osalta toimistotilat tarjoavat vaihtelua:
- Suurlähettilään työhuonetta koristavat suomalaisen maalari Tommi Mäkelän työt. Myös muu sisustus sointuu teoksen väreihin.
- Kokoustilaan on ripustettu frankfurtilaisen taiteilija Christian Hanussekin teos. Se sopeutuu täysin tilan jakautumiin, vaikka – tai ehkä juuri siksi – se ei toistakaan arkkitehtuurin antamia muotoja.
- Toimistotilojen pääportaikkoon on ripustettu karlsruhelaisen Elke Wreen maalauksia, jotka luovat sinisen sävyineen avointa ja avaraa tunnelmaa.
- Suurlähettilään työhuoneen edustalla olevan sohvaryhmän yhteydessä on berliiniläisen Frank Badurin teoksia. Nekin sopeutuvat upeasti yhteen rakennuksen hienovaraisen ja vuorovaikutteisen arkkitehtuurin kanssa.
Rakennusten taideteokset
Seuraavien taiteilijoiden teoksia on toimistotiloissa, residenssissä ja puutarhassa:
- Frank Badur (s. 1944): suoritti opintonsa Berliinin taideyliopistossa kuvataiteiden tiedekunnassa. On työskennellyt Saksan ja Suomen lisäksi Englannissa ja Yhdysvalloissa. Sai Mülheimer-kuvataidepalkinnon vuonna 1984. Toimi vuosina 1985–2009 Berliinin kuvataideyliopiston professorina. (Teoksia suurlähettilään työhuoneen edustan sohvaryhmän yhteydessä)
- Edgar Gutbub (1940–2017): opiskeli Mannheimissa ja Berliinin taideyliopistossa. Sai Villa Romana -palkinnon Firenzessä vuonna 1972. Toimi vuosina 1990–1991 vierailevana professorina Braunschweigin kuvataidekorkeakoulussa. (Veistos suurlähetystön puutarhassa)
- Christian Hanussek (s. 1953): opiskeli Hollannin Haarlemissa sekä Frankfurtissa Städelschule-kuvataidekorkeakoulussa. On saanut mm. Saksan teollisuusliitto BDI:n tukipalkinnon vuonna 1978 ja Frankfurtin taiteilijaseuran Vuoden taideteos -palkinnon vuonna 1985. (Teos kokoustilassa)
- Leo Kornbrust (1929–2021): opiskeli Münchenin kuvataideakatemiassa. Kutsuttiin kuvanveiston ja arkkitehtuurin professoriksi Münchenin kuvataideakatemiaan vuonna 1978. Saanut sekä Saarlandin taidepalkinnon että St. Wendelin kaupungin Mia-Münster-palkinnon vuonna 1985. (Graniittiveistos residenssin puutarhassa)
- Tommi Mäkelä (s. 1954): opiskeli Helsingin vapaassa taidekoulussa 1970–1974 ja toimi myöhemmin opettajana samassa opinahjossa. Toimi vuosina 1984–1988 taideterapeuttina. Toiminut vuodesta 1986 lehtorina ja opettajana Helsingin kuvataideakatemiassa. (Teoksia suurlähettilään työhuoneessa)
- Elke Wree (s. 1940): suoritti opintonsa Kielin yliopistossa, Karlsruhen taideakatemiassa sekä Berliinin kuvataidekorkeakoulussa. Avasi ateljeen Karlsruheen vuonna 1969. (Teoksia toimistotilojen portaikossa)
- Frank M. Zeidler (s. 1952): opiskeli Berliinin taideyliopistossa ja Tübingenin yliopistossa. Sai vuonna 1979 Darmstadtin taiteilijoiden liiton palkinnon, vuonna 1990 Berliinin taidepalkinnon ja samana vuonna Berliinin taideyliopiston kuvataiteiden tiedekunnan tukipalkinnon. Toimi vuosina 1990 ja 1991 vierailevana professorina Johannes Gutenberg-yliopistossa Mainzissa. (Kuusiosainen teossarja toimistotiloissa)
- Sabine Franek-Koch (s. 1939): opiskeli Fred Thielerin opetuksessa Berliinin kuvataideyliopistossa. Piti ensimmäisen itsenäisen näyttelynsä 1969 Pels-Leusden-galleriassa, Berliinissä. Asuu ja työskentelee Berliinissä ja Radegastissa. (Teokset residenssissä: Züchte Raben, Nordland 3, Kalevala Wogenfahrer, Der rote Schneemann)
Arkkitehti Juha Leiviskä
Juha Leiviskä (s. 1936): perusti vuonna 1967 oman arkkitehtitoimistonsa. On työskennellyt vuodesta 1987 lähtien Vilhelm Helanderin kumppanina heidän yhteisessä toimistossaan. On voittanut monia suomalaisia arkkitehtuurikilpailuja. Hänen merkittävimpiin teoksiinsa kuuluvat Kouvolan kaupungintalo (suunniteltu yhdessä Bertel Saarion kanssa), Männistön kirkko Kuopiossa ja Myyrmäen kirkko Vantaalla sekä Kirkkonummen seurakuntakeskus.
Lisäksi Leiviskä on restauroinut mm. Vanhan Ylioppilastalon, Säätytalon ja Villa Johannan Helsingissä. Muita Leiviskän töitä ovat kulttuuri- ja konferenssikeskus Addar Betlehemissä, kulttuuritalo Sandels Töölössä ja Helsingin yliopiston keskustakampuksella sijaitseva Svenska social- och kommunalhögskolanin uudisrakennus.
Vuonna 2008 Leiviskä sai italialaisen Accademia Nazionale dei Lincei -tiedeakatemian kansainvälisen Antonio Fertinelli -palkinnon. 250 000 euron suuruinen palkintoraha myönnettiin Leiviskälle kiitokseksi hänen saavutuksistaan arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun alalla.
Lisäksi Leiviskä on saanut mm. Pro Finlandia -mitalin (1992), Carlsbergin arkkitehtuuripalkinnon (1995) ja saksalaisen Henrik Steffen -palkinnon (2003). Nykyään Leiviskää pidetään yhtenä merkittävimmistä julkisten rakennusten suunnittelijoista Suomessa.