Willkommen auf den Seiten des Auswärtigen Amts

Missä olit, kun Berliinin muuri kaatui?

Heiko Maas

Federal Foreign Minister Heiko Maas, SPD. Berlin, 20.03.2018., © Thomas Imo/photothek.net

04.11.2019 - Artikkelit

Jokainen marraskuun 9. päivän 1989 kokenut eurooppalainen osaa vastata tähän kysymykseen. Kun itä- ja länsisaksalaiset 30 vuotta sitten halasivat toisiaan onnesta itkien, päättyi Saksan kahtiajako, mutta samalla kaatui myös rautaesirippu, joka oli repinyt Euroopan kahtia  40 vuoden ajan.

Sen vuoksi me saksalaiset emme juhli 9. marraskuuta ainoastaan muurin murtumista. Juhlimme sitä rohkeutta, jonka ansiosta ihmiset koko Keski- ja Itä-Euroopassa saavuttivat vapauden ja demokratian. Juhlimme Eurooppaa, joka on tänään – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – onnellisesti yhdentynyt.

Me saksalaiset tiedämme, kenelle kiitos tästä onnesta kuuluu: Sadoille tuhansille itäsaksalaisille, jotka lähtivät kaduille vapauden puolesta. Mutta myös Gdanskin telakkatyöläisille, Baltian laulavaan vallankumoukseen osallistuneille, unkarilaisille, jotka ensimmäisinä leikkasivat aukon raja-aitaan, Prahan Charta 77-aktivisteille, Bratislavan kynttilämielenosoitukseen kokoontuneille, mielenosoittajille Romanian Timisoarassa − kaikille nille naisille ja miehille, joiden vapaudentahto kaatoi muurit ja piikkilanka-aidat. Kiitoksemme kuuluu ystävillemme ja liittolaisillemme lännessä, mutta myös Gorbatšovin glasnost- ja perestroika-politiikalle, sillä ne tasoittivat tietä Saksojen yhdistymiselle.

Saksojen yhdistyminen oli myös Euroopan lahja Saksalle − ja tämän lahjan saimme sen vuosisadan lopulla, jolla saksalaiset olivat kylväneet maanosaamme suunnatonta kärsimystä.

Tämä lahja velvoittaa meitä saattamaan Euroopan yhdentyminen päätökseen, rakentamaan  Euroopan, joka tekee oikeutta vuonna 1989 vapauden ja demokratian puolesta toimineiden ihmisten arvoille ja unelmille. Tämän puolesta haluamme tehdä työtä myös, kun Saksa ensi vuonna, jolloin jälleenyhdistymisestä tulee kuluneeksi 30 vuotta, ottaa vastaan EU:n puheenjohtajuuden.

Euron pelastaminen, loputon riita pakolaisten vastaanotosta ja jakamisesta – kaikki tämä on synnyttänyt Eurooppaan uusia jakolinjoja. Brexitin toteutuessa koemme ensimmäisen kerran, että jäsenmaa lähtee  EU:sta. Ja monissa Euroopan maissa kannatusta saavat ne, jotka uskottelevat, että vähemmän Eurooppaa olisi meille parempi.

Selvää kuitenkin on, että pärjäämme tässä maailmassa vain, jos me eurooppalaiset pidämme yhtä. Aikamme neljästä suuresta maailmanlaajuisesta haasteesta – globalisaatiosta, ilmastonmuutoksesta, digitalisaatiosta ja muuttoliikkeestä- ei ainutkaan maa selviä yksin. Vetoomukset Helsingistä, Berliinistä tai Pariisista kaikuvat kuuroille korville Moskovassa ja Pekingissä, ja valitettavasti kasvavassa määrin myös Washingtonissa. Vain Euroopan äänellä on merkittävää painoa. Tämän vuoksi kansalliset sooloilut pitäisi Euroopassa lopultakin unohtaa.

Meidän on yhdessä hahmoteltava ja toteutettava eurooppalaista politiikkaa Venäjän ja Kiinan kaltaisten maiden suhteen. Tähän tarvitaan tehokasta eurooppalaista diplomatiaa, mutta ennen kaikkea enemmän joustavuutta meiltä kaikilta. Jos meillä on 27 erilaista kansallista linjaa, epäonnistumme.

Meidän on yhdessä tehtävä enemmän lieventääksemme konflikteja lähialueillamme – niin Donbassin alueella kuin Syyriassa ja Libyassa. Tätä varten meidän on vahvistettava Euroopan kykyä rauhanomaiseen konfliktinhallintaan. Tarvitsemme myös todellisen eurooppalaisen puolustusunionin, joka täydentää Natoa, mutta voi tarvittaessa myös toimia itsenäisesti.

Meidän on yhdessä ponnisteltava kansainvälisen järjestyksen säilyttämisen puolesta ja oltava  monenkeskistä yhteistyötä edistävän allianssin ytimessä. Tämän järjestyksen säilyminen on rauhan ehto myös Euroopassa.

Meidän on yhdessä otettava johtava rooli ilmastonsuojelussa. Tarvitaan rohkeita poliittisia ratkaisuja ja todellisia yhteiskunnallisia toimia, jotta maanosastamme tulee vuosisadan puoliväliin mennessä hiilineutraali. Jos emme onnistu tässä, hukkaamme lastemme tulevaisuuden.

Meidän on yhdessä vahvistettava Euroopan taloutta, jottemme muserru Kiinan ja USA:n välisessä kauppasodassa ja teknologisessa kilpajuoksussa. EU:n seuraavasta budjetista on sen vuoksi tehtävä tulevaisuuden budjetti, joka investoi tutkimukseen, huipputeknologiaan ja digitalisaatioon. Vain siten turvaamme Euroopan hyvinvoinnin.

Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että unioni pysyy myös sisäisesti yhtenäisenä. Eurooppa on vahva, kun se huolehtii kansalaistensa sosiaaliturvasta, kun taloudellisten standardien ohella yhtenäistyvät myös sosiaaliset standardit. Ja Eurooppa on vahva, kun kunnioitamme ja toteutamme sellaisia arvoja kuin oikeusvaltioperiaate.

Syksy 1989 osoitti, mihin eurooppalaiset pystyvät, kun ajattelemme ja toimimme yli kansallisten rajojen, ja mikä voima meissä on, kun puolustamme vapautta ja demokratiaa ja lain- ja oikeudenmukaisuutta. Voima murtaa muureja ja rajoja.  Voima puolustaa arvojamme ja etujamme yhä autoritaarisemmaksi muuttuvassa maailmassa.

Tämä maailma tarvitsee Euroopan rohkeutta vapauteen, vuoden 1989 rohkeutta. Uskaltakaamme vihdoin olla eurooppalaisia, toimia eurooppalaisesti – ilman muttia!

 

sivun alkuun